Kärsimys

Ihmisen kärsimyksen näkeminen,
kanssakulkijana ja ihmisenä,
voi vahvistaa ajatuksia,
on löytänyt jotakin mikä vahvistaa,
että olen ollut oikeassa asioissa,
toinenkin on kokenut saman,
ja ollut samassa kahlittuna kiinni.

Tämän vuoden requiem jäi väliin,
en päässyt sitä kuuntelemaan,
siihen kauniiseen enkelikirkkoon,
eikä äitinikään koskaan jaksanut,
enää elämänsä loppuhetkinä,
käydä katsomassa sitä Jyväskylässä.

Mutta kuuntelen sen sielunmessun,
sillä löytyyhän se netistä,
sillä siihen tiivistyy ihmisen elämä,
sen lopullinen päättyminen,
että voi menettää ihmisen,
jonkun toisen ihmisen "pilan" takia,
että totuutta ei voi koskaan tietää,
että elämässä on silti toivoa,
vaikka menetykset ovat suuret.

Jokainen osallinen tietää,
miten totuus voi olla rajallinen,
sitä ei voi koskaan kukaan toinen tietää,
mitä ihminen miettii omassa sielussaan,
siksi sielunmessu rauhoittaa,
on olemassa kärsimys,
henkiset ja maalliset kahleet,
mutta vapaus koittaa vihdoin,
ihminen on vapaa toista elämää varten.

Jotain hyvää on toivossa,
siinä että olemme pyhien joukossa,
ja olemme silloin vapaita,
näistä maallisista asioista,
näkyvistä ja näkymättömistä,
ihminen on vapaa kärsimyksestä!