Äärettömyydessä - sävelletty laulu - Leilan muistolle

”Äärettömyydessä”

Kaukana on äitimaa nyt,
kuulen tuttua laulua jälleen,
mistä ihanat äänet tulevat,
äärettömästä avaruudesta,
sinisenä hohtavasta valosta.

Vain on omassa päässäni,
soivana sama sävel tuo,
tuulen mukanaan tuoma,
tullut kaikuna korviini kaukaa,
toisesta uudesta maasta lie.

Omassa päässäni se vain on,
ihmeellinen tämä lempeä tie,
mietteissäni jälleen hetkisen,
ajatuksiin turvallisiin vajosin,
leijailin siivin valkoisin vain.

Tuntematon tieni mitä on,
suuntaa vailla mihin mennä,
ja vajavaiseksi jäänyt on,
hentoinen kuin yön tuuli,
usvana kaiken yllä leijuva.

Siinäkö kaikki vain olikin,
pimeyteen äitimaani jäänyt on,
minä muutan jonnekin pois,
palaanko koskaan tuskin vain,
kevyesti liu'un eteenpäin..

Loppumaton tieni pääty ei, 
minun matkani kauas vie,
tuntematon on määränpää,
mutta turvallisin ajatuksin,
sinne lempeästi leijailen.

Leilan -muistolle omistettu runo