Elokuun 22. päivänä 1974
Päivät kiitävät ohitse ennenkuin
ehdin huomatakaan. Toisinaan tuntuuu siltä kuin olisin vielä useita
vuosia nuorempi. Pian olen vanha ja elämä ohitse. Nyt olen vielä
nuori ja elämä edessä. Siksi yritän olla iloinen ja luoda
ympärilleni valoisan ja kauniin maailman. Toivon ja ajattelenkin:
huominen voi olla parempi. Se kannustaa ja antaa uutta toivoa.
Kesä kului kuin siivillä. Olin
toivomallani Interrail-matkalla. Ehkä odotin liikaa, mutta kuitenkin
olen tyytyväinen. Näin paljon uutta. Sain uusia lämpimiä
suhteita, joita toivon voivani jatkaa kirjoitellen. Kävin kymmenessä
eri maassa. Aloitin Ruotsista, josta jatkoin Norjaan. Norjasta tulin
takaisin Ruotsiin. Tanskan halki jatkoin matkaa Saksaan. Hollannissa
viivyin vain muutaman tuntia. Belgiassa olin kauemmin Brisettien
luona. Olin heillä neljä yötä.
Seuraava kohde oli Lontoo ja Elpidan
perhe. Siellä olin kolme yötä.
Luokkatoverini oli Hastingsisssa ja
niinpä kävin hänen luonaan. Aikaa kului kaksi päivää.
Pariisiin saavuin toinen elokuuta.
Patrician perhe oli todella ystävällinen. Olin heillä kolme yötä.
Illalla lähdin Pariisista kohti
Ventimigliaa ja Monacon halki Italiaan. Italiassa yövyin Torinossa.
Illalla olin jo Zürichissa. Siellä
olin Erbien luona.
Matkustin taas yöllä Hampuriin.
Hampurissa tapasin pari sisarusta, joiden kanssa olinkin loppumatkan.
Tulimme aamulla Kööpenhaminaan yön
matkan jälkeen. Yritin päästä yöksi nuorisomajaan. Tulos: ei
paikkoja.
Matka jatkui Tukholmaan. Yhä huono
tuuri. Lähdin Turkuun.
Kultainen kotimaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti