Häivähdys syksyn tuntua,
sateen ropinaa katoilla,
tuulen tuiverrusta koivuissa,
tuhannet lehdet tanssivat,
kieppuvat tuulen pyörteissä,
taivas harmautta näyttää,
pilvet vyöryvät mattoina,
peittäen kirkkaan auringon.
Taivas pian itkee kyyneleitään,
ensin pikku hiljaa tihkuttaen,
sitten suurina pisaroina,
kastellen metsässä kulkijan,
tuuli voimistuu välillä,
lehdet kahisevat tuulessa,
ja sielussa on syksyn sointi.
Pian tulevat pakkaset,
sumuiset usva-aamut,
peittävät maisemat,
ja vasta puolilta päivin,
kirkastuu ja päivä herää,
kirkkaissa väreissä kylpien,
syysauringon valoon.
Me ihmisetkin silloin,
voimme oppia luonnosta,
ja nukkua pitempään,
varautua pitkään talveen,
kerätä voimia talteen,
kun pimeyttä on enemmän,
enemmän kuin valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti