Tähtitaivaan
tarha
Kun
tuulta yrittää tavoittaa,
sitä
tuskin kiinni saa,
ja
kaukana loistaa kuu,
ja pilvet
pakenevat horisonttiin.
Pienen
mielen pieni hetki,
katsella
ja ihmetellä,
onko
mitään suurempaa,
kuin
tähtitaivaan tarha.
Sen
tuhansien vuosien hohto,
eikä
sitä ymmärtää voi,
eikä
hetkiä voi tavoittaa,
olla vain
yksin ja hiljaa.
Syventyen
ja hiljentyen,
en kaipaa
muuta sydämeen,
kun
rauhan saanut ollut on,
ei se
aika turhaa ole ollut.
Vaan
jokainen päivä vain,
helminauhana
mukana on,
eikä
turhaa tavoitella tahdo,
niin
miksi kiirehtiä nyt.
On vain
hetki tähtiyön,
kun nähdä
tahtoo vain,
sen
tähtinauhojen vyön,
joka yhä
pimeässä yössä,
keskellä
taivaalla iäti loistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti