Hetken sanoma elämästä,
onko se surullinen sana,
vai iloinen hetki,
ei voi tietää koskaan,
jos hetkiä on vähän.
Ei sanoja eikä naurua,
saanut olla läsnä tilassa,
ei silloin voi hengittää,
eikä tuntea olevansa,
edes elossa,
kuin vain hetkittäin.
Ei tavoita ihmisen sielua,
eikä tunne rakkauden paloa,
olisi silloin vain pliisu,
seinään häivytetty viiva,
valkoinen valkoisessa,
harmaa viiva harmaassa,
seinäkukkaseksi jäänyt,
ja rakkaudesta vajaa,
eikä elämä enää kanna,
vaan sen on muututtava,
edes hitusen verran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti