Kohti rauhallista satamaa,
kohti valkoisia pilviä,
ja kaukaisia kotimetsiä,
sinne missä sielu levätä saa,
sinne matkasi on käynyt nyt.
Muistan sinun päättäväisyytesi,
sinun kertomuksesi sodasta,
sinun isästäsi ja isäsi
huolenpidosta,
sinä olit ollut isän tyttö.
Sinä kerroit miten kaipasit veljeäsi,
jota odotit kivellä saapuvan,
sieltä sodasta, jossa kaikki olivat,
miten muistit senkin hetken,
kun hän ei palanutkaan enää.
Miten ihmisen elämä on taistelua,
on taisteltava heikompien puolesta,
ja miten vanhempien arvot,
ja heidän oppinsa kantavat,
ja muistaa koko lopun elämän.
Miten ihminen saa kokea,
monenlaisia elämän tapahtumia,
ja miten joskus vaikeudetkin,
ovat olleet arvokkaita kokemuksia,
että on kiitollinen pienistä
hetkistä,
että sai olla läsnä toisen elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti