Miten minä voisin pelätä,
minusta pitää huolta,
joku suurempi voima,
ja sanat soivat usein mielessäni.
"Herra on minun paimeni,
eikä minulta mitään puutu."
Ei minun tarvitse enää pelätä,
ei edes kuoleman portteja,
sillä minä luotan enemmän,
ettei se ole minun huoleni,
miten minun päiväni kuluvat.
Olen vain virrassa ajelehtiva lastu,
tai tuulen mukana lentävä höyhen,
niin kevyesti matkani jatkuu nyt,
kun olen hyväksynyt kaiken.
En ole katkeroitunut siitä,
vaan antanut anteeksi heille,
jotka ovat olleet pitkään,
jo mukanani tässä elämässä.
Siksi minun on helppo elää,
enkä tuhlaa aikaani turhaan,
otan vain yhden päivän ajatukset,
ja sen päivän fyysisyyden mukaani,
ja yritän selvitä omilla taidoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti