Mies heräsi yöllä painajaiseen. Ihmiset ajoivat häntä takaa, ja hän yritti päästä pakoon epätoivoisesti. Ihmiset vaikuttivat hyvin pelottavilta ja vihaisilta. Hän ei tiennyt, minne hän voisi paeta. Hän yritti juosta niin lujaa kuin pystyi, mutta aina joku tuntui saavuttavan hänen. Hän tunsi itsensä hitaaksi ja kömpelöksi. Hän pakeni pimeään rakennukseen, ja yhä ihmiset seurasivat häntä. Hän yritti piiloutua johonkin koloon tai minne tahansa. Hän mietti, että jos olisi likaviemärin kaivonkansi, menisi hän viemäriin piiloon. Ihmiset olivat aivan lähellä, eikä hän voinut paeta. Hän heräsi unestaan ja tajusi, että hän oli omassa vuoteessaan. Mutta hän mietti taas pelottavaa unta, eikä saanut heti unta. Asiat tuntuivat ahdistavilta.
Mies heräsi uudestaan painajaisesta. Hän oli nähnyt unessa jotain erittäin epämiellyttävää. Hän oli tuntenut silmässään kipua, ja yhtäkkiä hän huomasi rihman pätkän silmässään. Hän veti hyvin ohutta valkoista rihmaa kyynelkanavasta ehkä kymmenen tai viisitoista senttiä. Hän tutki rihmaa ja huomasi sen päässä erikoiset kierteet, aivan kuin siinä olisi ruuvin kierteet. Hän ei ymmärtänyt tätä. Silloin hän heräsi ja muisti epämiellyttävän kivun tunteen silmässään.
Kohta olisi jo valoisaa ja mies ei enää mennyt vuoteeseen. Äänet alkoivat taas ilkkumaan ja häiritsemään häntä. Pian hän tunsi kovan paineen ja kivun vatsassaan ja hänen vatsansa turposi omituisesti ja hän sai pahat vatsanväänteet. Hänen vatsansa kurisi ja murisi, ja ilmavaivat tuntuivat ikäviltä. Hän oli lähdettävä vessaan. Hetken päästä hän palasi ja taas äänet ilkkuivat kostavansa hänelle. Kuinka huono hän oli ollut ja miten hän ei ymmärtänyt, että miten hän valehteli kaikille? Sama kova paine tuli vatsaan ja hän joutui taas käymään vessassa. Tätä jatkui vielä pari kertaa, eikä hän pystynyt mitenkään sitä estämään. Kaikki tuntui niin oudolta ja erikoiselta!
Ei hän tuntenut itseään mitenkään sairaaksi. Äänet vain ilkeilivät ja nauroivat hänelle. Kuinka hölmö hän oli ollut elämässään? Ja kuinka helposti he olivat saaneet häntä huijattua? Miten hän oli ollut helposti häirittävissä? Ei kukaan uskoisi häntä, eikä hän koskaan voisi todistaa mitään. Miksi hän oli puhunut muille äänistä ja muusta työpaikalla, ja naapureille? Eikö hän tiennyt, miten paljon hän oli saanut vihamiehiä? Ja miten hulluna häntä pidettiin kaikkialla! Miten helposti hän oli uskonut heidän tarinaansa naisesta ja siitä, että hän saisi uuden vaimon! Miten hän oli helposti johdateltavissa ollut? Eikä hän pystyisi mitenkään todistamaan, että hän oli nähnyt naisen ja että nainen oli puhunut hänelle? Millä keinoilla nainen pystyisi puhumaan hänelle jostakin kaukaa ja koko ajan?
Mies tiesi, että hän ei ymmärtänyt koko juttua eikä sitä, miten nämä äänet reagoivat kaikkeen tällä tavoin, reaaliaikaisesti ja lukivat hänen ajatuksensakin! Miten ne tiesivät kaiken? Mutta miksi hänen oma ajattelunsa tai sanansa saattoivat muuttaa joskus ääniä? Hän sai äänet toistamaan samaa hokemalla itse samaa sanaa, tai vain ajattelemalla pelkästään samaa sanaa. Tai hän ehti kaapata lauseen ja muuttaa sen muuhun muotoon ennenkuin lause loppui.
Jos hän oppisikin hallitsemaan kokonaisuudessaan kaikki kuulemansa äänet ja muuttamaan ne itselleen sopiviksi. Löytyisikö siihen joku keino?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti