Mies oli ahkeroinut päivän kasvimaata tehden. Kaikki näytti kauniilta ympärillä, ruoho oli vihreää peltotilkuilla, ja puut kukkivat. Lintuja oli saapunut paljon, ja kaikkialla kuului lintujen laulu. Oli kuin olisi herännyt pitkästä unesta. Hän oli hyväntuulinen ja tunsi, että ehkä hänenkin elämänsä saa vielä hyvää aikaan. Ehkä hän onnistuu tässä tilan pidossa ja ehkä hän saa vielä perheen. Ehkä jumala antaa hänelle uuden alun nyt, kun on kevät ja kaikki on uutta. Hän on viettänyt talven ahkeroiden ja vanhat asiat ovat takana.
Hän muistaa kaiken tapahtuneen silti. Hän muistaa kaikki tunteet ja ymmärtää, että hänet oli ehkä huumattu jotenkin välillä, sillä hän muistaa joskus öisin outoja tuntemuksia tunteneensa, ja olleensa jotenkin kehonsa ulkopuolella. Mitä kaikkea on tapahtunut, sitä hän ei ymmärtänyt. Hän muistaa usvan leijailevan huoneessaan ja erikoisia ääniä kuuluvan ikkunan puitteista, mitä se kaikki merkitsi ja miten hänen reagoi kaikkeen. Miten hän koki erikoisia tunteita ja tuntemuksia kehossaan ja mielessään? Hän pohti kaikkea edelleen, ja se kaikki tuntui erikoiselta ja ihmeelliseltä, hän oli ollut kuin toisessa maailmassa. Nyt hänen pitäisi olla realistinen ja unohtaa kaikki tuollaiset asiat, ja ottaa oma elämänsä kokonaan hallintaansa. Muuten hän ei onnistuisi.
Hän oli illalla väsynyt ja laittoi ruokaa tapansa mukaan. Yhdessä hän keskusteli pitkään vanhan miehen kanssa, vaikka silmät tuntuivat painuvan kiinni. Hän oli miettinyt tarkkaan kaiken, mitä hän aikoisi tehdä, ja mitä hän laittaisi kasvimaalle, ja mitä hän yrittäisi hankkia. Vanha mies tiesi, että nuorempi oli oppinut paljon talven aikana. Ja kaikki tuntui hänestä hyvältä. Hän ymmärsi, että hän voisi hyvillä mielin jättää tilan nuoremman miehen hoitoon, kun hänen aikansa tulisi täyteen. Niin heillä oli hyvä ilta, ja molemmat menivät tyytyväisinä nukkumaan.
Mies oli nukkunut hyvin yöllä. Aamulla hän heräsi aikaisin, mutta ymmärsi, että voisi nukkua vielä hetken aikaa. Hän heräsi, mutta ei saanut silmiään auki, eikä saanut ruumistaan liikkeelle. Kaikki oli seisahtunut hänen kehossaan. Hän yritti ja pinnisteli, mutta sormikaan ei liikahtanut, eikä varpaatkaan. Hän ei saanut silmiään auki, eikä sanoja suustaan. Äänet kysyivät, miksi et nouse, oletko sinä laiska vai mikä sinua vaivaa?
Tilanne oli outo ja mies yritti hetken aikaa, ja kohta hän sai silmänsä auki, ja varpaat ja sormet liikkuivat. Hän nousi istumaan ja ihmetteli itsekin, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän ymmärsi, että hän kuuli kaiken ulkopuolisen maailman ja tunsi ja haistoi ilman huoneessa, sekä kuuli vanhan miehen askeleet. Mitä hänelle oli tapahtunut? Miten hän pärjäisi, jos hän jäisi tuohon tilaan, ja äänet pilkkaisivat häntä? Pystyisikö hän jäämään siihen tilaan, ja, etteikö kukaan saisi häneen yhteyttä? Äänet tuntuivat vain saavan häneen yhteyden, mutta pystyisivätkö ihmiset häntä auttamaan silloin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti