keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Hiljainen tappaja

Mies nukahti uudelleen yöllä. Mies oli ollut väsynyt ja yritti nukkua, koska oli taas valvonut yöllä pitkän aikaa. Hän kuitenkin heräsi pian uudelleen. Hänen korviinsa pisteli ja hän kuuli hiljaisen suhinan korvissaan. Äänet piinasivat häntä ja he ilkkuivat miehelle, kuinka hän oli viallinen ihminen, ja miten hän oli valheillaan saanut kaikkea hyvää. Eikä hänen omatuntonsa sano, että hän on käyttänyt hyväkseen ihmisten hyväntahtoisuuttaan. Miten hän pystyy elämään valheiden keskellä? Eikä jonkun pitäisi paljastaa hänen tekonsa ja toimittaa hänet sairaalaan tai vankilaan? 

Mies oli liian väsynyt ja kyllästynyt äänien sanomaan. Hän oli kuullut samoja sanoja liian paljon edes vaivautuakseen miettimään niitä enää. Hän ymmärsi, että äänet piinaisivat häntä koko ajan ja hänen olisi vain totuttava niihin ja niiden ivaan ja pilkkaa. Hän oli selvittänyt kaiken itselleen ja hän ymmärsi, ettei hän olisi toiminut toisin. Koko manipulointi ja muut tapahtumat olivat vaikuttaneet niin voimakkaasti hänen mieleensä ja koko elämäänsä. Ei hän ollut ymmärtänyt tapahtumia ennenkuin ne olivat jo tapahtuneet. Hän ei olisi voinut pelastua, sillä hän ei ollut saanut apua tai tietoja muilta ihmisiltä tai mistään muualtakaan. Hän oli etsinyt tietoa kaikesta, mutta siitä ei kertakaikkiaan kukaan ollut kirjoittanut, tai hän ei osannut hakea oikeilla nimillä tai sanoilla. Siksi hän oli lähtenyt mukaan ja toiminut siten kuin oli toiminut. Mies rauhottui ja yritti nukahtaa, vaikka kova sihinä piinasi hanta, ja hiljaiset äänet yrittivät häiritä häntä. Hän nukahti taas uudelleen. 

Aamulla mies heräsi, ja hänen vaimonsa oli jo aamuaskareissa. Mies oli nukkunut sikeästi, ja hän kuuli vaimonsa laittavan aamiaista. Astiat kolisivat keittiössä. Mutta mies ei saanut silmiään auki, eikä hän pystynyt liikkumaan. Hänen ruumiinsa oli kuin halvaantunut. Hän kuuli kaiken, mutta ei nähnyt. Hän tunsi oman hengityksensä ja sydämensä sykkeen. Hän ponnisteli saadakseen edes sormensa tai varpaansa liikahtamaan. Hän oli peloissaan ja ahdistunut. Hän tunsi verenpaineensa nousevan ja sykkeen nousevan. Meni hetki vielä, ja hän sai sormensa liikkumaan ja samalla hetkellä silmät auki. Sitten hänen ruumiinsa oli hereillä, ja hän pääsi pois piinallisesta tilasta. Mies koki tapahtuman hirveänä tilana, eikä hän tiennyt, mitä oli tapahtunut. Hän ei kuitenkaan puhunut asiasta vaimolleen, sillä hän pelkäsi sen aiheuttavan huolia muissa.

 

 

 

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti