tiistai 1. joulukuuta 2020

Hiljainen tappaja

Mies heräsi taas yöllä outoihin uniin. Hän oli nähnyt unessaan käärmeen maassa mutakuopassa. Hän oli kulkenut eteenpäin, ja istunut maahan syömään eväitään. Käärme oli tullut takaapäin ja luikertanut hänen paitansa alle selän puolelle. Hän oli hyvin ahdistunut, eikä pystynyt liikkumaan mitenkään. Hän ymmärsi, että pitäisi olla hiljaa paikallaan, että käärme ei pelästyisi. Hänen pitäisi voittaa pelkonsa ja vain odottaa. Ja hänen oli vaikea olla paikoillaan. Silloin hän kuuli käärmeen hengittävän kuin ihminen, ja hän heräsi unestaan. Vieläkin häntä puistatti mahdollisuus myrkkykäärmeen puremasta, mutta hän ymmärsi, että sellaisia käärmeitä ei olisi hänen maillaan, ja, että kaikki oli ollut vain unta. Se ihmisen hengityksen ääni jäi kuitenkin vaivaamaan ja hän yritti muistaa, kenen hengityksen äänen hän oli kuullut?

Mies mietti kaikkea kokemaansa. Hän oli ehkä jonkin psykologisen pelin uhri, ja hän muisti hyvin tarkkaan tiettyjä paikkoja ja asioita, joissa hän oli kohdannut outoja tilanteita ja tapahtumia. Ehkä tarkoitus olikin tehdä tietyt asiat hänen elämässään pahoiksi tai saastuneiksi. Hän muisti työmatkansa ja työpaikkansa tilanteita, ja ymmärsi, että työn vahingoittaminen oli yksi keino. Se sai hänet aina valppaammaksi ja vaivautuneemmaksi, ja hän seurasi ympäristöään liiankin valppaasti ja herkeämättä havaitakseen kaikki ympärillään. Hän oli varuillaan koko ajan ja se kuormitti hänen mieltään.

Hän oli joutunut todellakin johonkin peliin, ja hän muisti sanoja, joita hän oli kuullut kadulla. Ihmiset olivat puhuneet jostain pelistä, ja hän oli pelinappula. Hän tiesi, että hänen ympärillään täytyi olla suurempi joukko ihmisiä, jotka olivat jollain tavoin osallistuneet toimintaan. Ehkä se selitti huhuja tai puheita, joita työkaverit ja naapurusto oli kuullut hänestä ja hänen outoudestaan.

Hän itse oli puhunut asioista tietämättömyyttään laajemmin ja perusteellisemmin, ja osin ihmetelleen suurelle joukolle ihmisiä, ja huhut olivat levinneet ehkä nopeammin kuin hän oli itse tiennyt. Se oli leimannut hänet jo heti alussa ja siksi niitä ei voinut pysäyttää mitenkään. Siinä oli osasyy siihen, että hän kohtasi vaikeuksia useilla elämän alueillaan ja ympäristössään.

Mies oli valveilla pitkään ja katseli nukkuvaa vaimoaan. Kuinka noin kaunis ja hyvä ihminen oli suostunut hänen vaimokseen ja kuinka hän sai nyt hyvää tilalle? Kuinka hän varjelisi perhettään ja omaa itseään nyt, ettei kaikki toistuisi? Siihen hän ei osannut vastata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti