Ymmärsin silloin,
että kaikki olisi ohitse,
lopullisesti ja loppuun asti,
olen tuomittu ihminen,
olen vain huono ja pilkattu!
Miksi minulle kävi näin,
mitä minä tein väärin,
minä en kertonut ajoissa,
totuutta elämästäni,
sitä toisenlaista totta,
jota koin elämässäni.
Minulle tehtiin jotain,
mitä en voinut käsittää,
viime kesänä heinäkuussa,
jotain joka toimi varmasti,
että minä olisin tuomittu,
lopullisesti leimattu ihminen.
Tajusin silloin teon,
että vaikka saisin kuun taivaalta,
se ei voisi minua pelastaa,
sillä ilkeydeltä ja pilalta,
joka minulle oli tehty,
ja miten minut silloin tuomittiin!
Minä menetin osani ihmisenä,
oman osani olla isoäitinä,
oman osani olla sukupolvien ketjussa,
koska ymmärsin teon merkityksen,
ja sen teon tarkoituksellisuuden,
pilata minun osani olla osallinen,
ihmisenä jota isoäidiksi kutsutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti