Hän tuskin ymmärsi,
miten hän oli joutunut meille,
silloin viime maaliskuussa,
saimme hänet vain lainaan,
sen iloisen naurun kera,
ja hän näytti niin iloiselta.
Mutta se oli vain hetken,
eikä minua enää olen,
hänen elämänsä on muuta,
minut on suljettu pois,
ja olen vain ulkopuolinen,
koska minä olen liian vajavainen,
siihen isoäidin tehtävään.
Minä olen tuomittu ikuisesti,
olemaan vain hullu ihminen,
ja minusta tehtiin oikein paperit,
että minua ei enää tarvita,
sen pienen ihmisen elämään,
ja olen vain ulkona kaikesta,
mitä voisi oikeaksi elämäksi,
isoäidin elämäksi sanoa.
Mutta minä aion kirjoittaa,
koko oman elämäni historian,
ja kaikki ne tapahtumat,
jotka johtivat tähän tilaan,
kirjoitan ne ylös hänelle,
ja aion kertoa mitä tapahtui,
keitä tarinassa mainitaan,
että hän saa lukea kaiken sen,
kun hän on oleva aikuinen.
Elämässä tapahtuu enemmän,
eikä kaikkea voi kukaan tietää,
on oleva tuntemattomia vaaroja,
ja monia uhkaavia tilanteita,
eikä niitä voi ihmiset tietää,
ne voidaan vain olettaa,
jos on joillakin olemassa tietoa,
mitä ihmiselle on voitu tehdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti