Kuurassa

Kuurassa kukat ja maa,
hengitys höyryää,
kuin kosken kuohut,
pikkupakkasessa,
katson maailmaa.

Taloja ympäröi sumu,
silta on kostea ja liukas,
pakkasen puremat marjat,
pihlajassa muutama lehti,
kohta on kaikki poissa.

On vain autiot puut,
ilman lehden lehteä,
riisuuntuneet alasti,
odottavat lumen tuloa.

Tulkoon valkeus,
pehmeä ja kaunis vaippa,
joka pimeyden poistaa,
ja antaa uutta toivoa,
luonnolle ja ihmisille.