lauantai 22. lokakuuta 2016

Sinisyyttä

Tavoittelin palan taivasta,
ollakseni vahvempi,
ja oma itseni.

Miten minä voin,
en ehkä kaikkea tiedä,
mutta olen valinnut,
oma tieni on vain omani,
se on oma valintani.

Et ehkä hyväksy kaikkkea,
mitään mikä eteesi tulee,
on vain tuntematonta tietoa,
rajallisuuden tuntua,
elät vain hetken,
ja olet hetken tässä ajassa.

Meidän on hyväksyttävä se,
että meillä ei ole lähtönumeroita,
on vain salaisia ajatuksia,
olemmeko elossa huomenna,
ja onko se viimeinen päivämme?

Miksi sitä auttaisi murehtia,
jos on elänyt tarpeeksi,
sillä kukaan ei voi tietää,
mikä riittää millekin elämälle,
katson vain sinistä taivasta,
sille sinisyydelle jaan sieluani!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti