Viimeinen kohtaaminen

Niin tummui ilta,
ja oli perjantai,
pakkasen purema päivä,
lämmintä kaipasi,
myös hän sairaalassa,
niin hain hänelle,
sen ylimääräisen peitteen.

Iltatee saapui,
samoin lääkkeet,
mutta kädet eivät toimineet,
ne eivät enää totelleet,
olivat jo kylmät,
ja liian kohmeiset,
lihakset kaikki kadonneet.

Autoin siinä iltateellä,
lääkkeet annoin lusikalla,
ja teetä vähän päälle,
mietin hetken aikaa,
tämä on kuin viimeinen,
se viimeinen ehtoollinen,
kun elämän viivat lopussa,
piirteet jo haurastuneet.

Oli kuin joku pyhyys läsnä,
kalpeat kasvot kuihtuneet,
ohueksi piirtyneet piirteet,
siluetti - se selvästi näkyvissä,
tiesin hänen aikansa vähissä,
muutama päivä ehkä vielä,
ja sitten hän oli poissa,
keskiviikkona minulle,
silloin puhelimessa kerrottiin.