Miten kasvaisin taiteessani,
saisin itselleni luovuutta,
näkisin enemmän näkyjä,
ja unen silmin näenkin!
Näen tuhansien merien aaltoja,
ajelehdin aaltojen harjalla,
kellun kuin hylkeet,
tai keinun kuin linnut,
enkä pelkää yhtään,
sillä olenhan vain unessani,
ja minulla on niin hyvä olla siinä!
Minä muistan ne kuolevan kasvot,
kun hän valmistautuu,
olemaan se seuraava siinä rivissä,
jossa minäkin seison,
ja odotan vuoroani,
ja näen sen ruumiskasan,
jossa kohta lienen itsekin,
kunnes herään unestani,
enkä olekaan vielä kuollut.
Miten se unimaailmassa tapahtuu,
yritän epätoivoisesti pelastaa,
sitä hukkuvaa ihmisistä,
ja tartun toisen käteen,
ja saan hänet, miehen,
sieltä virrasta pois,
mutta se nainen on liian kaukana,
enkä pystynyt pelastamaan häntä,
sillä virta vei hänet unessani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti