Jos rakkautta lainaisin,
ottaisin sitä aina enemmän,
mukaani ihmisten luokse,
halaisin yhä enemmän,
ja huolehtisin yhä enemmän,
enkä antaisi epätoivolle valtaa,
vaan kannustaisin ja kehuisin,
ehkä pelastaisin yhdenkin sielun,
tälle helposti haavoittuvalle elämälle.
Sieluni itkee usein ihmisten tähden,
kun näen sen suuren taakan,
sisäisen kärsimyksen ihmisessä,
eikä minulla sanoja aina löydy,
että pystyisin hetken jakamaan,
ja antaisin voimia hänelle,
jonka sydän on vaurioitunut,
ja verihaavoille viiltynyt.
Miksi en pysty kaikkia rakastamaan,
enkä sieluani jakamaan kaikille,
olen vain yksi yksittäinen ihminen,
eikä minulla ole maailman valtaa,
jakaa kaikille rakkautta,
vaikka kuinka haluaisin jakaa,
enkä voi kärsimystä poistaa,
vaikka kaikki voimani käyttäisin,
sillä pystyn pelastamaan vain itseni,
eikä sekään aina ihan täysin onnistu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti