Pala lapsuuden maisemaa,
keskellä pientä kylää,
puinen silta ja joki,
pajupuskat reunoilla.
Siinä aukeaa pellot,
siinä lapsuuden mieli,
olen usein kävellyt,
tätä hiekkatietä pitkin,
ajatellut olevani aikuinen,
mutta olin lapsi vain.
Nyt jälleen olin siellä,
kohtasin kaiken uudelleen,
on vain pieni kylä,
talot tutut kaikki siellä,
vain ihmiset ovat osin vaihtuneet.
Niin kulkee elämä eteenpäin,
vaihtuu ajat ja ihmiset,
ihmisen elämässä kaikki,
on poissa se entinen,
uutta ja outoa lienee,
se lapsuus muistoihin,
kai silloin silti jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti