Hentoinen valkoinen vaippa,
on verhonnut lähimetsän,
ja peittänyt puutarhan,
kaikkine puiden lehtineen,
kunnes tuleva lounaisvirta,
taas vaipan pois pyyhkäisee,
eikä vielä ole pysyvä lumi.
On vain hetken valkeus,
valaisee pimeää iltaa,
antaa talven vielä odotuttaa,
kunnes se sieltä saapuu,
valkaisee ja valaisee,
antaa puhtauden tunteen,
talven pakkaskaudet,
ja kuulaan viileyden.
Tulisit jo talvi,
antaisit valkeuden tulla,
ja antaisit meille valosi,
sen sinisen hämärän hetket,
joilla aloitat aina iltasi,
metsässä on pitkät varjot,
kuutamoyön hangilla,
ja kaikkialla loistaa,
tuhannet lumen timantit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti