Haaveita joskus,
toiveita liikaakin,
on tiellämme esteitä,
monta kertaa liikaa,
astumme askeleen,
ja puoli askelta takaisin.
Kokonainen päivä,
muutama hetki,
ajatukset lentävät,
joskus taivaan tuulissa,
synkissä syksyn vesissä,
vapautta etsien.
Koenko olevani vanki,
vapautta vaille jäänyt,
omaan sieluuni käpertynyt,
ulospääsyä sieltä etsivä,
vajaata päivää viettävä,
tyhjyyttä kaikuva.
Miksi kyselen usein,
oman mieleni kahleissa,
enkä osaa irti päästää,
etsiä onnellisia tuulia,
lämpöisiä vesiä,
onnellisia päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti