Niin kaunista on
katsella,
kun pienoista nyt
nukuttaa,
ja sadun sanoihin saavu,
niin yhdessä ollaan
hiljaa.
Näin siivin suloisin
tuoda,
ja hellästi voi
silittää,
maan antaa erilaisen
uuden,
ja lämmön unen
kotoisan.
Kun sinisen nyt maailman,
sen tahtoisi vain
tavoittaa,
ja omaa kalleinta antaa,
vain rakkautta silloin
jakaa.
On hetkiä rakkaita
saanut,
ei luotasi pois lähtisi,
vaan jäädä tahtoisi
silloin,
ja aikaansa saada antaa.
Kuin retkiä lapsen unet,
on hetki vain pienen
ajan,
se tunne antaen aikaa,
niin kasvaa pian lapsi.
Vain rakastaa lasta
voisi,
ei muuta sen pienen ajan,
ja omaa rakkautta toisi,
näin lapsuuden päivät
jakaa.
Näin vaihtuvat huolet,
ajat,
kun kasvat, vartut lapsi,
niin uuteen saapuvat
päivät,
ja laajenee elämän
piirit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti