Mies nukkui seuraavan yön huonosti. Hän pohti omaa tulevaisuuttaan. Hän kärsi kivuista rintakehän alueella, mutta ymmärsi ne tulevan luista ja lihaksista. Kipua oli kyljessä, vatsassa alempien kylkiluiden kohdalla. Häntä ei vaivannut sydän, hän pystyi raskaaseen työhön, ja oli fyysisesti hyväkuntoinen. Hän heräsi närästykseen ja pahaan makuun suussaan. Sitä tapahtui usein nykyisin juuri yöllä, kun hän nukkui. Ikään kuin hänellä olisi ollut vatsan happoja suussaan. Hän haistoi, ja maistoi epämiellyttäviä hajuja ja makuja joskus syödessäänkin. Hän yritti syödä pieniä annoksina illalla, koska vatsa tuntui turpoavan illalla helposti. Hän ei ymmärtänyt, oliko hän jotenkin allerginen ruoka-aineille vai oliko taustalla jokin ongelma suolistossa.
Aamulla hänen pitäisi lähteä kylään hoitamaan asioita. Eilen oli ollut liian sateista, että he olivat jättäneet asiat vielä kesken. Äänet puhuivat ja pelottelevat häntä usein öisin, koska päivällä hän ei enää juuri kiinnittänyt huomiota ääniin tai puheisiin.
Hän heräsi taas keskellä yötä, ja oli aivan hiljaista. Kesti parikymmentä minuuttia, eikä hän kuullut puhetta. Kaikki tuntui erikoiselta, hän oli tottunut jo ääniin, ja hiljaisuus oli nyt outoa ja ehkä pelottavaakin. Sitten äänet palasivat ja taustalla oli matala jyrinä. Kohta kuului tuttu sihinä, ja kaikki äänet olivat voimakkaasti kuuluvia. Äänet soimasivat häntä. Aikooko hän varastaa vanhuksen tilan? Oliko hän varma, ettei hän paljastu? Entä jos joku pidättää hänet, ja hänet tuomitaan? Vaihtoehdot olivat pahoja, ja hän ymmärsi, ettei hän kuitenkaan pelännyt enää.
Hän tiesi vanhuksen luottavan häneen. He olivat ystäviä, eikä hän voisi kertoa kenellekään tapahtumista. Hänellä oli uusi nimi, ja hän oli kymmenen vuotta vanhempi nyt. Hän tiesi olevansa uskottava, ja koki selvinneensä. Joku muualla tiesi, että hän ei ollut kuollut, mutta sitä hän ei surrut nyt. Hänen pitäisi vain tehdä enemmän, ehkä tutustua kylän ihmisiin. Ja olla sielläkin kaikkien tuntema ihminen. Näin hän lunastaisi paikkansa jälleen tavallisena ihmisenä.
Luottavaisena hän aamulla keitti teetä ja laittoi taas aamupalan. Aamu oli kirkas eikä sateesta ollut tietoakaan. Ilma oli kylmä, mutta se ei haitannut sisällä talossa. Yhdessä miehet söivät hitaasti, ja pian vanhus pyysi miestä käymään kylässä ja pyytämään tilalle kylästä jo aikaisemmin kertomansa miehen ja hänen veljensä. Mukaan voisi tulla myös aikuinen poika, olisihan hyvä jos useampi tietäisi vanhuksen tahdosta talon ja tilan suhteen. Mies lähti aamiaisen jälkeen matkaan kapeaa huonoa tietä myöten. Ehkä tämä päivä olisi uusi alku hänen elämässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti