Yhä lähempänä on elämän ilta,
mitä keski-ikäisempi olen,
taas vuoden vanhempi,
en minä enää nuorru ruumiiltani,
vaikka sielussani asuu se pieni ihmistaimi.
Yhä minä jaksan etsiä uutta,
ja olen säilyttänyt uteliaisuuteni,
elämän salaisuuksia kohtaan.
Minä olen nähnyt nurjan puolen,
sen vanhuuden vaivaisuuden,
ja ihmisarvon menetyksen,
joka monia ihmisiä kohtaa.
Kun ihmisestä tulee iäkäs,
hän kadottaa aikajanasta lopun,
ja palaa lapsuuden aikaan,
elää omassa todellisuudessaan,
joka voi olla vierasta kanssakulkijoille.
Mutta miksi emme hyväksyisi heitä,
kuuntelisimme enemmän,
ja kunnioittaisimme.
He ovat meidät kasvattaneet,
ja nyt on meidän aika auttaa,
ja olla läsnä elämän illassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti