Mies oli palannut kotiin kylältä. Juhlat olivat onnistuneet yli odotusten. Hän oli tutustunut moniin ihhämisiin, ja tunsi, että hänet oli otettu hyvin vastaan ihmisten keskuudessa. Jokainen oli halunnut tutustua uuteen kyläläiseen ja tulevaan maatilan omistajaan. Hänestä oli puhuttu paljon ja häntä jutteli useat ihmiset juhlissa. Mies tunsi onnistuneensa itsekin hyvin ja oli onnistunut tavoitteessaan. Hän tapasi sopivan naisen ja hän menisi hänen perhettään tapaamaan.
Äänet ilkeilivät taas, ja hän tunsi voimakasta pistelyä korvassaan. Äänet olivat korkeaa kimeää ääntä ja sihinää. Se tuntui rasittavalta. Mies kokeili laittaa päähänsä muovipussin, kuten joskus hän oli kokeillut aikaisemmin. Alussa hän muisti, että äänet olivat jääneet ulkopuolelle, kun hän oli mennyt suureen muovipusssiin työpaikalla. Hän oli silloin kokeillut kaikkea, koska äänet olivat häirinneet häntä työpaikalla. Äänet olivat jääneet pussin ulkopuolelle.
Miten äänimaailma oli jäänyt muovipussin ulkopuolelle, sitä hän ei itse käsittänyt. Näin vain hän oli hetken aikaa ollut suljettuna ison muovipussin sisään, joihin pakattiin isompia tavaroita kuljetusta varten. Mutta huono puoli oli ollut, ettei pussissa voinut kauaa olla, eihän silloin voinut työskennellä, eikä happikaan olisi kauaa riittänyt suljetussa tilassa.
Hän kokeili taas uudestaan muovia, estäisikö se äänien pääsyn hänen korviinsa? Ei sillä ollut mitään merkitystä nyt. Äänet kuuluivat kaikesta huolimatta yhtä hyvin, teki hän mitä tahansa muovipussin kanssa.
Mies söi pian iltapalaa vanhuksen kanssa. Vanhus halusi tietää kaiken päivän tapahtumista ja juhlista. Ketä siellä oli ollut ja keiden kanssa mies oli jutellut. Miten paljon hän oli odottanut uutisia tai hyviä tapahtumia, joilla olisi suuri merkitys hänenkin elämässä. Hän voisi olla luottavainen ja tyytyväinen, hänen työnsä jatkuisi toisten toimesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti