Mies kuuli heikon surinan korvissaan. Äänet eivät olleet voimakkaita, vaan ne kuuluivat hyvin hiljaisina. Puhe oli joutavanpäiväistä, eikä siinä ollut tapahtunut muutoksia pitkään aikaan. Hän ei tiennyt, oliko ääni mies tai nainen, se oli välillä liian neutraali kuuluakseen kummallekaan sukupuolelle. Asiat olivat nyt vain joitakin vanhoja asioita, tai niissä ei ollut mitään erikoista. Aivan kuin kaikki olisi vain kertausta tai hänen ärsyttämistään, mutta ei hän jaksanut niitä aina edes kuunnella. Hän oli vain ajatteleva omia asioitaan kulkiessa. Eikä hän jaksanut enää kuunnella sellaista, millä ei ollut mitään merkitystä hänen elämässään.
Oli muutoinkin hyvin hiljaista, eikä juuri mitään ääniä kuulunut. Koko luonto oli hiljaa ja vaiti, oli kuin kaikki olisivat odottaneet jotain tapahtuvan. Mies asteli polkua eteenpäin. Hän meinasi kompastua kiveen ja pian puun juureen. Hän alkoi kiinnittämään huomiota esteisiin polulla ja hän selvisi paljon paremmin. Hän ei tiennyt, miksi hän kompuroi noin helposti, eikä hän aikaisemmin ollut kiinnittänyt asiaan edes mitään huomiota. Tuntui kuin kenkä olisi takertunut helpommin kiveen tai puun juureen. Hänen piti olla tarkempi askeleissaan, ettei loukkaisi itseään. Hänen pitäisi pystyä huolehtimaan kaikesta nyt kun kohta piti aloittaa viljelystyöt ja edessä olisi paljon uusi muutoksia tilalla ja hänen elämässään. Ei hänen nyt kannata turhaan kiirehtiä ja kompastua tai loukata itseään tai jopa kuolla, jos hän löisi päänsä kiveen! Siksi hän hidasti vauhtiaan, ja kiersi kivet ja yritti selvitä paremmin polulla.
Hän oli tarkastamassa aitauksia, ja kauempana olevia laidunmaita. Heillä oli ollut hyvä tuuri ja he olivat onnistuneet saamaan hyviä lampaita. Ne olivat olleet terveitä koko kylmemmän kauden ja nyt ne pitäisi kohta saada laitumelle. Hän yritti saada kunnolliset aidan laidunmaiden ympärille, vaikka se vaati paljon t työtä. Koirat hoitivat vartioinnin, mutta oli helpompi, jos hänen itse ei tarvitsisi olla jatkuvasti karjaa katsomassa. Tilalla oli paljon muutakin työtä.
Vanha mies oli sinnitellyt ja jostain syystä hän oli elinvoimaisempi ollut nyt, kun hän oli saanut seuraa hänen vaimostaan päivisin. Ehkä myös ruoka oli ravitsevampaa ja parempaa, ja hän voimistunut. Ei hänen selkänsä enää kestänyt tilan töitä, mutta hän teki pieniä piha-askareita, kun oli siinä kunnossa. Hän oli pystynyt taas olemaan ulkona ja kunto vaihteli kuitenkin päivittäin. Joku päivä oli parempi ja joku taas huonompi. Mutta hänen silmiinsä oli kuitenkin syttynyt uusi toivo ja valo. Hän ymmärsi, että hän oli siunattu, kun tila oli saanut uutta elämää, ja hän sanoi, että hänen poikansa oli ahkera ja hän oli ylpeä kaikesta uudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti