Ilta oli kaunis ja ilma oli ollut sopivan lämmin päivällä. Mies oli tyytyväinen päivän töihin, ja hän oli yhdessä syömässä vaimonsa kanssa. Vanha mies oli syönyt jo aikaisemmin ja oli jo lepäämässä. Mies oli innoissaan kaikesta tulevasta, ja he keskustelivat ruokailun lomassa perheestä ja tulevasta ajasta. Mies joi kylmää vettä, ja hän tunsi kipua kurkussaan. Hän ei pystynyt nielemään, vesi jäi aivan kuin paikoilleen kurkkuun, ja hän tunsi sen kurkussaan. Mies oli hetken hädissään, mutta hetken kuluttua hän pystyi taas nielaisemaan. Hän ei ollut aikaisemmin kokenut tuollaista kurkkukipua, eikä nielemisvaikeuksia. Joskus flunssan yhteydessä oli ollut kurkku muutoin kipeä, mutta tämä tuntui hänestä erilaiselta. He saivat aterian syötyä, ja mies oli varovaisempi ja söi pieniä annoksia ruokaa kerrallaan. Hänhän voisi tukehtua, jos ruoka juuttuisi kurkkuun tuolla tavoin.
Vaimo raivasi astioita, ja yhdessä he pesivät keittiössä kaikki astiat. Mies katsoi ihaillen vaimoaan eikä he puhuneet juuri mitään. Oli niin rauhallista ja hyvä tunnelma. Mies muisti toki entisen vaimonsa, mutta nyt oli kaikki toisin. Hänen vaimonsa odotti perheen esikoista, ja se toi erikoisen tunteen koko elämään. Ehkä kaikki oli kuin satua, hän ehkä oli kiitollisempi kaikesta, vaikka hänellä oli kipuja ja äänet olivat hänen kiusanaan. Ja joskus hän valvoi öisin, mutta raskas ruumiillinen työ tuntui olevan kuitenkin parasta. Hän sai nukutuksi tarpeeksi, ja hänen kipunsa hellittivät työssä nopeammin, eikä hän enää kiinnittänyt niihin niin suurta huomiota. Ehkä hän oli paljon paremmassa kunnossa, ja lihakset ja elimistö oli sopeutunut kaikkeen.
Hiljaisuus laskeutui taloon ja he kävivät nukkumaan. Yhdessä he rukoilivat hiljaa, ja kohta vaimo nukahti uneen. Mies katsoi nukkuvaa vaimoaan. Hän oli kuullut erikoisia lumpsahduksia ikkunan välistä, ja nyt hän näki hämärässä, kuinka verho heilahti. Hän ei nähnyt mitään erikoista, mutta kaikki tuntui vain oudolta. Hän tunsi lievän metaanin hajun ilmassa. Mutta hän ei tiennyt, mistä se tuli.
Mies nukahti kuitenkin itsekin pian, eikä hän muistanut tapahtumaa pitkään aikaan. Eikä hän enää tiennyt, mitä kaikkea hän oli nähnyt aikaisemmin. Hän oli muistanut tapahtumia aikaisemmilta ajoilta, ja hän ihmetteli niitä nyt. Hän muisti erikoisten valonsäteiden tulleen ikkunasta kummaltakin puolelta asuntoa kaupungissa, ja hän oli nähnyt niiden leikkaavan keskellä huonetta. Mutta hän ei muistanut oliko säde punainen vai vihreä? Hän oli nähnyt sen valkoisella vaatteellaan erittäin selvästi. Hän kokeili sädettä ja heilutti valkoista paitaa siinä ja ihmetteli. Ei hän tiennyt, miten ikkunasta tuli tuollainen säde, ja mitä valoa se oikein oli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti