kuurassa koivun oksat,
kaartuneet polun ylle,
kuljen kätköissä metsän,
vain hento tuuli,
tiputtaa lunta puista.
Tunnen rauhan,
olen täällä turvassa,
lumen keskellä,
eikä minua mikään estä,
nauttimasta tästä,
seesteisestä tunteesta.
Olen itse valinnut,
tämän polun tänään,
vain itse vastaan itsestäni,
eikä minua voi kukaan,
auttaa tai pelastaa,
jollen itse sitä tee.
Niin kulkee päivät,
valkoista tai tummaa,
lunta ja jäätä,
joskus enemmän paistetta,
ja lämpöä kuin nyt,
mutta eteenpäin vie polku,
jokaisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti