Jo kauan sitten,
tapasin ihmisen,
edellisestä työpaikastani,
ja hän irtisanoutui itse,
palkkatuen turvin,
kun minut siirrettiin eläkkeelle,
mutta kertomus oli karua,
hän tiesi paljon asioista,
joita olin aavistellut,
siitä pahan puhumisesta,
ja muusta toiminnasta!
Miten ihminen on liikaa,
joskus jollakin työpaikalla,
eikä hänen persoonaansa,
voida hyväksyä sellaisena,
kuin siihen on sattunut syntymään!?
Ymmärrän kaiken nyt hyvin,
ja hänkin on päässyt uuteen työpaikkaan,
ollut toisessakin tilanteessa parin parhaan joukossa,
ihminen voi onnistua kaiken jälkeen,
ja saada itseluottamuksen ja elämän jälleen,
periksi emme anna piiruakaan,
siihen on pahanpuhujien tyydyttävä!
Tyytyväisyyttä tunnen,
niistä ikäihmisistä,
ja heidän ilostaan nähdä,
he odottavat tapaavansa,
ja he kertovat omasta elämästään,
ja saan sieluuni tietoja ja asioita,
joita he eivät ehkä kerro edes omaisilleen,
vaan minulle heidän kotisiivojalleen!
Ei minun niistä tarvitse kertoa,
kuin ehkä esimiehelleni työn takia,
muutoin minä vaikenen niistä,
sillä nehän ovat heidän elämäänsä,
ja luottamuksellisia asioita,
joko varjostaneet tai haitanneet,
tai olleet ilon pilkkuja,
osa jopa surua jostakin asiasta!
Minä pidän vanhoista ihmisistä,
he saavat olla jo omina itsenään,
ei haittaa puutteet puheen oikeakielisyydessä,
eikä ilmaisujen monimuotoisuudessa!
He ovat aitoja ihmisiä,
ja heillä on tarpeensa purkautua,
siksi iloitsen tapaamisista,
ja säilytän heidän salaisuutensa,
iloitsen avustani heille,
ja siitä minä olen kiitollinen elämässä,
että voin vielä auttaa muita ihmisiä,
rohkaista ja kannustaa,
ja auttaa monessa asiassa,
olla se tarpeellinen sinä päivänä siinä hetkessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti