Mitä minä voisin pelätä,
metsän hämärillä poluilla,
tai varjoisilla kaduilla,
kun olen kohdannut vaaroja,
joita en ole voinut tuntea,
ja olen selvinnyt niistä,
saanut osan elämässäni takaisin?
Miten minä voisin vaipua,
epätoivoiseen ja onnettomaan tilaan,
kun olen saanut uuden mahdollisuuden,
olla elämässä täysillä mukana,
työelämässä ja vapaana,
miksi minä siis olisin surullinen?
Menetykset kuuluvat elämään,
ja jokainen kohtaa niitä matkan varrella,
on vain opittava elämään kaiken kanssa,
ja sen tietoisuuden varassa,
että elämme vain yhden elämän verran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti