Jokaisessa uudessa päivässä,
on oma sävynsä ja värinsä,
näkeekö sen kirkkaana,
ja iloisen värisenä,
vai onko se jo valmiiksi himmeä,
tai surullisen musta väriltään?
Menneet päivät lipuvat pois,
eikä niitä voi enää korjata,
se mikä on tapahtunut,
sitä ei pysty paikkaamaan,
on vain hyväksyttävä se,
rikkinäisyys,
elämän rosopintaisuus.
Tuleviin päiviin on tähdättävä,
on oltava rohkeampi,
tartuttava jokaiseen hetkeen,
jossa voisi saavuttaa,
vaikkapa ne kultaiset pilvet,
jotka purjehtivat kirkkaalla taivaalla.
On oltava toivekkaampi,
voi vielä voittaa monta asiaa,
on oltava valmis tekemään paljon,
että voisi olla onnellisempi,
ja että voisi olla tyytyväisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti