Kadonnut

Haavoittuvainen mieli,
on taakkoja kantanut,
tuntenut huolta muista,
kulkenut kuin kissa,
hiiviskellyt yön hämärässä,
etsinyt kadonnutta lastaan,
eikä ole löytänyt,
peitellyt muita hiljaa,
ja odottanut soittoa,
jos joku olisi nähnyt.

On vain ajanut märkiä katuja,
pysähtynyt katsomaan,
oliko tuo musta kulkija tuttu,
tuolla varjoisalla puolella,
rukoillut ja uskonut,
että vielä löytää hänet,
saa turvaan kotiin,
eikä kysy turhia kysymyksiä,
olisi vain onnellinen,
että hän on löytynyt,
elossa ja hengissä,
tästä voi selvitä vielä.

Kuu kulkee yhä taivaalla,
luoden kelmeää valoaan,
näihin hämäriin öihin,
eikä sielussa ollut enää tilaa,
oli vain ahdistusta  ja tuskaa,
tule kotiin kadonnut lammas,
tule takaisin sellaisena kuin olet,
hauraana ja rikkinäisenä,
haavoittuneena elämisen tuskasta!