Äärettömyydessä ja Elämän matkalla - kokoelma 2014

Äärettömyydessä
Kaukana on äitimaa nyt,
kuulen tuttua laulua jälleen,
mistä ihanat äänet tulevat,
äärettömästä avaruudesta,
sinisenä hohtavasta valosta.
Vain on omassa päässäni,
soivana sama sävel tuo,
tuulen mukanaan tuoma,
tullut kaikuna korviini kaukaa,
toisesta uudesta maasta lie.

Omassa päässäni se vain on,
ihmeellinen tämä lempeä tie,
mietteissäni jälleen hetkisen,
ajatuksiin turvallisiin vajosin,
leijailin siivin valkoisin vain.

Tuntematon tieni mitä on,
suuntaa vailla mihin mennä,
ja vajavaiseksi jäänyt on,
hentoinen kuin yön tuuli,
usvana kaiken yllä leijuva.

Siinäkö kaikki vain olikin,
pimeyteen äitimaani jäänyt on,
minä muutan jonnekin pois,
palaanko koskaan tuskin vain,
kevyesti liu'un eteenpäin..

Loppumaton tieni pääty ei,
minun matkani kauas vie,
tuntematon on määränpää,
mutta turvallisin ajatuksin,
sinne lempeästi leijailen.

Elämän matkalla

Ihmeellinen on maailma,
josta jää tämä kaipuu,
kaipuu omaan sydämeen,
ja aivan uutta kuulee,
laulua iloista ja onnellista,
kirkkaat on taivaan kaiut.

Elämän matka nyt jatkuu,
ja syntyvät uudet laulut,
pitkät tai lyhyet hetket,
onnen, ilon tai surun,
kyyneleitä ne vain ovat,
ovat omaa osaa matkalla.

Olkoon siis polku pitkä,
olkoon tie nyt antoisa,

Olipa matka hetki vain,

tulee mieleen mukana,
kaikki on sydämessä,
mukana elämän matkalla.

Elämän voimaa saahan,
ja elämässä uusia hetkiä,
eikä meillä aina niitä ole,
ehkä paljon jäljellä enää.
Muistoihin kokoaa kaiken,
omaan elämän nauhaan.

Vain rajallinen on määrä,
ne saamamme päivät,
eikä se ole tiedossa,
eikä ole muidenkaan,
kuten ei itsekään tiedä,
loputtoman matkan etsijä.

Etsiä aina jotain uutta,
ja tuntea jotain saavan,
jota ei rahalla mitata voi,
säilyttää aina sydämessä,
eikä se rakkaus sammu,
vaikka etäisyys erottaa.