Lintujen laulussa näen sinut,
kauniissa kesän aamussa,
hennoissa kastepisaroissa,
kukkien terälehdillä,
hohtavana ja kirkkaana.
Voiko mikään olla kauniimpaa,
tai herkempää lapselle silloin,
kuin muistella aikaa lapsuuden,
ja kuinka paljon vain äiti voi,
omia lapsiaan rakastaa.
Miten voisi olla surullinen,
kun niin paljon rakkautta sain,
oli aika päästää irti siteistä,
joita oli kauan aikaa sidottu,
antaa sinulle lupa lähteä.
Sait nyt päästää irti hauraasta,
liian heikoksi jo muuttuneesta,
sammuvasta elämänliekistä,
näimme, olisi parempi sinulle,
ei se muistoja meiltä voi riistää.
Päiviä jäljelle jäänyt on,
muistoihin kaikille läheisille,
niitä kannamme aarteina nyt,
otamme opiksi elämän ohjeitasi,
kun joskus pettynyt olla voi.
Jokainen saa vuorollaan kantaa,
surua ja murheitakin mukanaan,
turhuuteen ja elämään kyllästyä,
voimia antavat kauniit muistot,
ne kiitolliset, onnelliset hetket.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti