perjantai 12. toukokuuta 2017

Isovanhemmuuden menettäminen

Kuka olisi uskonut, mitä kaikkea häirintä aiheuttaa ihmisen elämässä?

Kuinka moni ihmissuhde purkautuu, ja miten monta uutta ihmissuhdetta pystyy rakentamaan kaiken kaaoksen jälkeen?

Miten leimattu on ihminen, joka on stalkattu mielisairaalaan ja paljonko lauseella oli merkitystä: "Usan armeija seuraa minua ja lääkäri lähettää minut turvaan sairaalaan?"

Ei oma mielikuvitus riitä tuollaisen lauseen ymmärtämiseen, sillä en pidä sairaalaa minään turvapaikkana, varsinkin kun näkee siellä syömishäiriöisen syövän ruokailutilanteessa perunan ja oksentavan sen sitten tarjottimelle. Kuka sinne haluaa vapaaehtoisesti?

Nauroin, kun luin tuon lauseen, enkä olisi selvinnyt pihalle, jos en olisi sitä lukenut sinne osastolle jouduttuani, joku sen oli sanellut minun puolesta lähetteeseen! Kuka sen oli tehnyt? Siinäpä visainen kysymys!

Ja myönsihän yksi tuttu, että oli selvä stalkkaus tai häirintä kyseessä! Miten elämä heittelee heikompia ihmisiä. Ihan paniikkihäiriön sain tilanteessa ja loppuelämäni se seuraa minua kuin hai laivaa, painajaisineen, jossa joku ajaa minua takaa!

Kuinka paljon kaikkea roskaa on selvinnyt ja paljonko on vielä etsittävä ja kaivettava kaikkea tietoa eri lähteistä?

Olen oppinut paljon tekniikoista, ja pystyisin nyt itsekin tekemään ihmisistä vainoharhaisia ja ei-uskottavia kaiken kokemani jälkeen!

Mutta en aio sitä tehdä, vaan lähden taas tapaamaan saman kokeneita ihmisiä, kysymään kaikki tekniset asiat ja puhumaan, mitä ja miten ihmiselle voidaan sallia tehtävän mitä tahansa!

Lähden myös tukihenkilökoulutukseen kesällä, koska näen kaiken ihmisten kertomusten lävitse, mitä he sanovat omissa kirjoituksissaan, ja mitä heille on tehty? Sieltä paljastuu monia erittäin vaikeita tapauksia, jopa itsemurhia ja muuta ikävää, joka on toisten ihmisten häirinnällä aiheutettu, sekä paljon ahdistusta ja pelkoa, miten selviää ihan arkielämästä, ja elämästä yleensäkin.

Jos kukaan ei usko tai luota, kukaan ei rakasta, kukaan ei tue, kaikki ovat kääntäneet selkänsä ja hylänneet jonnekin psykiatrisen sairaalan osastolle tai hoitolaitokseen, unohdettu yksinään kotiin, koska on tapahtunut jotain, minkä itse käsittää, mutta muut eivät voi ymmärtää.

Elämässä on monimutkaisia käänteitä.

Ehkä näin oli tarkoitettu, että en tule nauttimaan pienen lapsen kasvusta ja ilosta, vaan olen ulkopuolinen henkilö. Siihen ainakin viime kesä johti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti