Jäähyväiset

Miten minä muistan kaikki ne hetket,
ne viimeiset hetket hänen kanssaan,
sairaalassa hän oli siellä kylmissään,
peittoja lisää hänelle kyselin,
ja autoin teen ja lääkkeiden kanssa,
autoin häntä siellä viimeisen kerran.

Lopulta peittelin hänet vuoteeseen,
halasin ja katselin hänen kasvojaan,
ja näin niiden hauraan kauneuden,
kun enkelin siipi kasvoja koskettaa,
saman näyn siinä silloin näin,
jonka olin nähnyt aikaisemminkin,
kun viimeisen kerran kohtasin,
hänen vanhimman siskonsa.

Miten enkeli voi olla läsnä hetkessä,
sitä en voi tietää minäkään,
se vain näkyy ja tuntuu,
rauhallisuus ja seesteisyys,
kaikki on hiljaa ja tyyntä,
on vain hyväksymisen hetki,
viimeiset jäähyväiset jättää!

-------

Minä en koskaan halunnut vahingoittaa muita,
minä itkin usein ja olin suruissani,
sillä minä olin menettänyt sukulaiseni,
mutta kukaan ei koskaan nähnyt kyyneleitäni,
sillä minä pakenin aina pois silloin,
jotta saisin vain surra omassa rauhassani,
ja miettiä asioita omassa sielussani.

Kukaan ei koskaan ymmärtänyt suruani,
että kuinka pitkään minä surin häntä,
ja kuinka syvä oli minun sieluni murhe,
kuinka pitkälle ne muistot lankesivat,
sieltä lapsuudesta asti elämässäni,
miten paljon minä rakastin häntä,
olihan hän minun oma äitini ollut,
ja tukenut minua omassa elämässäni.