Valo taittuu puiden lomassa,
päivä hämäräksi muuttuu,
mutta ei tule enää pimeää,
on vain hentoa harmautta,
ja aavistus yöstä jäljellä,
on valoisin aika vuodesta!
Käki on kukkunut,
kuuluttanut saapuneensa,
tänne omille paikoilleensa,
kesäyössä ja kesäpäivässä,
hempeässä vihreässä,
metsä kukkii ja kuuluu,
tuhannet tarinat mielessä,
katsella saa kauneutta.
Vihreyttä versoo maa,
nousee ylös kasvit,
jotka ovat talvesta selvinneet,
pakkaset ovat paenneet,
selviää jokainen taas,
katsoo vain valoisaan yöhön,
kuin valkovuokko,
valaisee koko maiseman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti