Ihmisiä on mukana systeemissä,
siinä oudossa järjestelmässä,
olleet jo vuosikymmeniä,
ja yhä he ovat elossa,
se on lohdullista tietää,
että elämän voi elää kokonaisena,
vaikka kiusaukset jatkuvat,
koko elämän loppuun asti.
Se ei ehkä lyhennä elämää,
ehkä se heikentää sen laatua,
mutta ihmisillä on jäljellä muuta,
sitkeyttä ja ehkä muutakin toivoa,
että se ei kaikkea nujerra,
ja he pystyvät vielä toimimaan,
tämän yhteiskunnan osana,
kaikesta muusta huolimatta.
Miksi emme eläisi omalla tavalla,
emmekä välittäisi siitä näkymättömästä,
siitä toisenlaisesta maailmasta huolimatta,
elää sitä omanlaista elämäämme,
sillä me elämme vain kerran täällä,
ja toisille on tämä yhteiskunnan syöpä,
hyväksytty osaksi omaa elämää!
Ei sitä voi kukaan poistaa,
eikä siltä voi kukaan pelastaa,
se on vain ollut olemassa jo ennen meitä,
ja se tulee oleman osan osa,
ilman että kukaan siihen puuttuu,
siksi se on vain hyväksyttävä,
se on minun tai sinun osa,
meidän omassa elämässämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti