En minä surusta itke,
enkä turhia murehdi,
jos on sieluni vapaa,
kaikista niistä päivistä,
jotka koin olevani,
kuin vankilassa.
Minä iloitsen vapaudesta,
että saan toteuttaa itseäni,
haaveilla tulevista maista,
ja kauaksi matkustamisesta,
siksi olen valmis työskentelemään,
ehkä enemmän kuin oli tarkoitus.
Tunnen olevani vapaa,
omassa sielussani nyt,
kun en enää välitä,
siitä mitä minulle on sanottu,
tai mitä minulle on tehty!
Se ei ole ollut järkevää,
tai elämässä tärkeää,
on vain ymmärrettävä,
joidenkin omat pakkomielteet,
ja omat vajavaiset käsitykset,
siitä mikä on inhimillistä elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti