keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Loppumatkalla

En voi koskaan luovuttaa,
ennen kuin on viimeinen henkäykseni,
enkä voi koskaan antaa periksi,
sillä minun tahtoni on suurempi,
eikä minua voi nujertaa mikään,
sillä olen oppinut vain elämään,
tämän kaiken keskellä.

Se ei ole itsestään selvyys,
on täytynyt tehdä paljon uhrauksia,
eikä ne ole olleet helppoja,
on joutunut luopumaan paljosta,
jopa läheisempien rakkaudesta,
voidakseen elää kaiken kanssa,
koska se tuottaisi heille liikaa tuskaa.

Sitä he eivät voi itse ymmärtää,
koska he eivät ole kokeneet samaa,
siksi tulen olemaan ulkopuolinen,
ja monilla tapaa etäinen heille,
minulle ovat avoimia kaiken jälkeen,
vain uudet ihmissuhteet ja uudet ihmiset,
tavalla jolla ihminen haluaisi elää.

Kaikki haavoittuu järjestelmissä,
lopullisesti ja haluaa myös itse suojata,
että heidän ei tarvitsisi tietää ja tuntea,
sitä tuskallista tietä jota itse on kulkenut,
siksi on parempi säästää kaikkia,
tässä lyhyessä elämän matkassa,
joka on vielä jäljellä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti