tiistai 13. helmikuuta 2018

"Sitten pamahti tuulilasiin otsani kohdalle. Ei tullut läpi."

Oli liukas keli,
ajelin varovasti,
virastoasioilla,
ja vakiokahvilassa.

Tuli kuultua kaikenlaista,
oman elämäni pulmiä rääpivät,
räkäisesti naurettiin,
oli tullut iskuja,
navan alle ja palleaankin,
lähdin pökerryksissä pois.

Moottoritielle ajamaan,
jeepin perään,
oli liukas keli,
auto ajoi jonkinverran hitaasti,
jouduin ajamaan perässä,
yritin pitää turvallista väliä.

Sitten pamahti tuulilasiin,
edellä ajava auto lisäsi vauhtia,
päätin ajaa lähimpään lasikorjaamoon,
paikalle ei ollut juuri henkilökuntaa,
arvioivat vaurion häränsilmäksi,
vaihdetaan lasi ja sain ajan,
oli näkökentässä vaurio.

Soitin vakuutusyhtiöön,
ja selitin tapahtumia,
pitäisi korjata,
aion myydä ja laskee arvoa.

Tuulilasi on kaksiosainen,
etulasista sain kaivettua,
sen pyöreän kappaleen irti,
takaosassa oli vielä jäljellä,
oli jäänyt siihen kiinni,
jos olisi tullut läpi,
suoraan otsaan olisi osunut.

Kun oli puhelut soitettu,
meni pari tuntia siinä,
oli jotain tehty jo autolle,
lasista oli kaivettu pois "pyöreä",
säteittäiset viirut sivuille saatu.

Ja rekka melkein ajoi ylitse,
kun menin korjaamolle hakemaan autoa,
hyppääminen tien lumivallille pelasti.

_

Blogin pitäjän komentti:
Ei ollut silminnäkijöitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti