perjantai 7. kesäkuuta 2019

Hiljainen tappaja

Nainen tuli yksin mukanaan kassi. Mies odotti hiljaa paikallaan istuen. Mies oli uupunut kaikista rasituksista, ja haavoista, selän kivusta, ja hän ei ollut syönyt moneen päivään. Hänen ihonsa näytti ryppyiseltä, ja ehkä hän näytti paljon ikäistään vanhemmalta. Hän tunsi, kuinka hänen haavansa olivat kipeitä, ja hänen selkäänsä aristi joistakin kohdin. Hän ei tiennyt enää päiviä eikä aikaa, ja se ei tuntunut tärkeältä nyt.

Nainen lähestyi hiljaa kävellen, eikä hän juuri katsellut ympärilleen, vain jalkoihinsa. Hän näytti tietävän, että mies odotti häntä. Nainen ei saisi herättää mitään huomiota, joten hän kulki samaa reittiä kuin teki joka päivä. Hän oli lammaspaimen ja vartioi välillä perheen omia lampaita miehensä tai lastensa kanssa. Hän tiesi koko alueen ja muut ihmiset. Nyt oli varottava vain näkemästä ketään tuttua, sillä he olisivat heti kyselleet, miten hänellä oli eväsreppu mukanaan tai noin suuri kassi. Hän peitti huivilla päänsä ja vaatteet olivat samat kuin aamullakin. Hän arveli, että mies tarvitsisi pikaisesti ruokaa ja hän päätti auttaa. Ihmiset olivat auttaneet heidänkin perhettä, ja kyllä hän auttaisi tuntematontakin loukkaantunutta miestä. Hän oli hyvä ihminen sydämessään ja halusi hyvää muille ihmisille.

Mies viipyi karjasuojan varjoissa ja odotti. Hän ei tiennyt, mitä sanoisi tai vastaisi, jos nainen kysyisi jotain häneltä. Hän päätti olla hiljaa kaikesta tapahtuneesta. Hän kertoisi vain saman tarinan kuin eilenkin, mutta vain muutamalla sanalla. Hän oli karjapaimen ja kulkenut vuorilla. Eikä hän osannut sanoa, miten hän oli tänne tullut. Hän oli vain eksynyt matkalla pimeässä eläinten hyökätessä kimppuun.

Nainen tuli miehen luo ja sanoi, että ei heillä ollut paljon ruokaa, mutta leipää hän toi miehelle. Ja jotain kuivattuja hedelmiä. Hän ei uskaltanut ottaa juurikaan ruokaa mukaansa. Hän arveli, että joku huomaisi sen ja kyselisi. Perhe ei elänyt kuin hyvin huonosti näinä aikoina. Mies sanoi, että ei sillä ollut merkitystä, kyllä hän pärjäisi, jos saisi leipää muutaman palan. Hän joi naisen tuomaa sokeroitua teetä ja tunsi virkistyvänsä heti. Hän tiesi, että hän oli heikossa kunnossa, ja nyt hän vasta tunsi kunnolla nälkää kuumeen jälkeen.

Nainen oli ottanut vanhan pitkän miesten paidan mukaansa. Se oli hänen edesmenneen sukulaismiehen paita, eikä sitä kukaan kaipaisi. Se oli ollut kaapissa pitkään, eikä hän ollut sitä edes purkanut ja tehnyt lapsille vaatetta. Paita ei ollut kovin hyvää kangasta, ja siksi hän oli vain jättänyt sen käyttämättä. Mies oli kiitollinen naisen tuomasta paidasta, ja sanoi, että se oli sopiva ja hyvä vaate, ei hän paljon muuta tarvinnut. Kyllä hän pääsisi takaisin omaan kyläänsä, kun lepäisi vielä yhden yön.

Nainen sanoi, että on oltava varovainen täällä laidunmailla. Täällä on paljon paimenia, eikä kaikki suvaitse outojen ihmisten kulkemista. He pelkäävät, että joku varastaa tai tekee pahaa heidän lampaille. Koirat voivat olla vihaisia, eikä kannata lähestyä niitä. Mies totesi, ettei halua nähdä ketään, kun on näin kurjassa kunnossa. Hän yrittäisi lähteä hämärän turvin liikkeelle, ja välttää muita ihmisiä.

Nainen täytti lampaiden juoma-astiat. Hän lähti ja otti tyhjän kassin mukaansa takin liepeen alle. Ei hän paljastaisi, että näki oudon kulkijan. Miehessä oli jotain erikoista, ja siksi hän ajetteli, että ehkä sukulaiset ovat ajaneet hänet pois kotoaan. Mies näytti kärsineen paljon, ehkä hän oli joutunut ryöstön ja murhamiesten kohteeksi. Siksi oli parempi olla hiljaa ja vaieta. Hän ei tietäisi miehestä mitään, ja tuskin kukaan kyselisi. Hän säilyttäisi tämän omana tietonaan. Näin oli parempi, koska hänen ei ollut soveliasta olla vieraiden miesten luona yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti