lauantai 8. kesäkuuta 2019

Hiljainen tappaja

Mies jäi yksin naisen mentyä. Hän söi leipää pieniä palasia, koska hän ei tiennyt, pystyikö hän syömään ja oliko hän kyllin terve. Hän maistoi muutaman kuivatun taatelin, ja totesi, että ne olivat hyviä ja runsaasti energiaa sisältäviä. Hän iloitsi, että on olemassa vielä hyviä ihmisiä, ja että joku voi vielä auttaa kaiken tapahtuneen jälkeen.

Hän ymmärsi, että hänen olisi vaiettava tapahtumista vielä pitkän aikaan, ehkä vuosia, ehkä vuosikymmenen. Hän ei tiennyt lopultakaan, mitä ihmisille oli tapahtunut, oliko useita kuollut ja miten auto syttyi palamaan? Hän vain tunsi, että joku oli antanut hänelle tehtävän ja hän oli suostunut siihen sen rakkauden tähden. Muutoin hän ei olisi toiminut noin, vaan tuonut tavarat toista reittiä käyttäen ja varmistaen kaiken.

Mutta rakkaus hallitsi häntä ja hän oli liian innokas tapaamaan naisen. Siksi hän käytti kaikki keinot tavatakseen tämän miellyttävä äänisen ihmisen ja ehkä saisi todella jotakin enemmän elämäänsä. Pystyisi jatkamaan perheellisenä miehenä.

Ihminen oli joutunut tapahtumassa mahdottoman eteen. Hän ei voinut aavistaa vaaraa eikä oikeaa reittiä. Hän oli liian sokeasti uskonut naisen viesteihin ja se koitui hänen tuhokseen.

Miten ihminen voi olla sokea rakkauden edessä? Hän uhraa kaiken ja ymmärtää tulleensa huijatuksi lopulta. Hän kantoi raskasta taakkaa ja pettymystä sydämessään, ja hänen oli vaikea jatkaa elämää.

Jotenkin hän kuitenkin tunsi, että hänestä saattaisi olla hyötyä muillekin! Hänen tulisi kertoa muille enemmän tapahtumista ja sellaisesta, mitä hän huomasi tapahtumien kulussa. Mitkä seikat olivat outoja ja arvelettuttavia. Hän pitäisi jakaa tietoja muiden kanssa tai löytää ihmisiä, jotka olivat kokeneet samoja kokemuksia. Sillä tavoin hän saisi tukea ja toivoa elämäänsä. Ja hän kohtaisi saman kokeneita ihmisiä. Miten he jaksavat ja mitä heille on tapahtunut? Ovatko he selvinneet hengissä ja tietävätkö he, kuka heille on tehnyt haittaa, ja mikä on syy tähän!?

Hänellä oli paljon kysymyksiä elämässään ja niitä hän pohti itsekseen syödessään naisen tuomaa leipää ja hedelmiä. Hänelle heräsi myös halu taistella kaikkea tätä vastaaan, ja etsiä tietoa kaikkialta, eihän hän voinut olla yksin tässä mukana. Täytyi olla muitakin samankokeneita. Siitä tulisi hänelle elämän tehtävä etsiä uutta tietoa kaikesta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti