Miehet kävelivät yhdessä kasvimaalle. Vanhalla miehellä oli huonot sandaalit jalassa, mutta nuoremmalla ei ollut kenkiä lainkaan. Hänen piti varoa teräviä kiviä maassa. Hänen kenkänsä olivat rikkoutuneet eikä hänelle mahtunut vanhan miehen kengät. Nuoremman miehen piti vain selvitä nyt, kunnes saisi jostain kengät. Toisaalta hän muisti lapsuudestaan, että ihmiset kävelivät paljon paljain jaloin. Silloin ei lapsilla ollut kenkiä juurikaan, eikä kukaan omistanut useita kenkiä. Kaikesta oli ollut pulaa.
Yhdessä he tutkivat perunamaata, ja kaaleja. Kaikkialla oli kasveja, ja rikkaruohoja. Vanhus pyysi miestä repimään rikkakasveja pois, että oikeilla kasveilla olisi tilaa. Hän sanoi, että hän ei jaksa kauaa aikaa olla ulkona, sillä häntä alkaa huimaamaan auringossa. Mies voisi kitkeä ainakin perunamaan tänään, ja sitten voisi viettää kuumimman ajan sisällä, ja käydä välillä juomassa vettä. Vanhus poistui kasvimaalta.
Mies alkoi kitkemään penkkejä. Hän tunnisti kyllä rikkakasvit, koska heilläkin oli ollut kasvimaa, kun hän oli ollut nuori. Hän alkoi pohtia omaa kohtaloaan, ja oli yhä varmempi, että oli joutunut joidenkin raa'an pelin uhriksi. Häntä olivat arvostelleet monet ihmiset, jotka aikaisemmin olivat olleet hänelle ystävällisiä. Joku toimi häntä vastaan ja sai muita ihmisiä puolelleen. Peli on kylmää ja laskelmoivaa. Ihmiset olivat nappuloita pelissä, ja häntä vastaan oli yhä useampi ihminen ollut lopussa.
Hän ymmärsi, että joku oli saanut uusia ihmisiä mukaan. Ehkä jollakin oli valtaa muihin ihmisiin, tai he olivat riippuvaisia jostakin ylemmästä tahosta. Oli heidän etujensa mukaista toimia häntä vastaan, tai he saivat paremmin huomiota ja arvostusta muilta ihmisiltä. Heidät oli saatu jollakin tavalla mukaan tuohon toimintaan, jopa hänen perheensä vanhoja tuttuja ja ihmisiä, jotka hän oli tuntenut lapsuudesta lähtien, toimivat nyt häntä vastaan.
Ehkäpä joku oli tosiaan kertonut perättömiä juoruja hänestä ja hänen perheestään hänen ympäristössään. Siksi hän tunsi olonsa epämiellyttäväksi siellä. Hän ymmärsi, että hän ei ollut tuntenut oloaan enää turvalliseksi tai mukavaksi, kun hän kuuli ihmisten kuiskivan hänestä pahoja asioita. Hän oli itsekin alkanut epäilemään kaikkea, ja jopa työpaikalla oli tapahtunut huonoja asioita. Miten hän voisi olla varma enää mistään asioista? Hän ymmärsi, että häntä oli huijattu tai hänelle oli tehty ansa, eikä hän tiennyt, miten selviytyä eteenpäin.
Hän oli tuntenut syyllisyyttä ja oli ollut epävarma, ja siksi hänet oli helppo manipuloida mukaan uusiin epäilyihin, ja hän oli kertonut havainnoistaan muille ihmisille. Muut eivät voineet tietää, oliko asioissa perää, ja kuka oli sanonut mitäkin hänelle. Häntä oli peloteltu ja jopa uhkailtu, ja siten hänen asemansa oli horjunut sekä työssä että kotiympäristössä. Mutta siitä hän ei ollut kerännyt todisteita, eikä pystyisi edes todistamaan sitä!
Hän oli otettu, kun hän sai hyviä uutisia, ja koki hyviä tunteita jutellessaan naisen kanssa. Nainen oli niin ymmärtäväinen ollut hänen suhteensa. Hän koki, että nainen oli hänelle sielun kumppani, ja välitti suuresti hänestä.
Hiljaa hän mietti asioitaan kasvimaalla. Hän teki työtään tarkasti ja rauhallisesti. Hänellä ei enää ollut kiirettä. Vanhus varmaan ymmärsi, että hänestä voisi olla hyötyä ja hyötyä olisi molemmille. Vanhus ei kysellyt juuri mitään hänen taustoistaan. Mies ymmärsi, että vanhus ehkä tiesi, että jotain pahaa oli todella sattunut hänen elämässään. Saattoihan hän olla joutunut jopa väkivallan tai rikoksen kohteeksi tai muutoin satutetuksi. Arvet kehossa ja kasvoissa muistuttivat hänen kärsimyksistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti