Mies oli ollut kasvimaalla jo jonkin aikaa. Päivä alkoi olla jo iltapäivän puolella. Hän ahkerasti kitkenyt penkkejä ja piti välillä pienen huilaustauon ja oikaisi selkäänsä. Hän tunsi kipeän vihlaisun oikean käden olkavarressa, ja muutaman kertaa terävän sykkivän kivun. Kohta sama toistui, ja hän sai saman tuntemuksen peukoloiden tyviniveleen. Sitten hän tunsi outoja kipua käsivarressaan, ja hän ei ymmärtänyt, mikä aiheutti tällaista kipua. Hänen oikeaan korvaansa pisti, ja hän kuuli äänien puhuvan hänelle ilkeästi. Sinä olet huono kohde, kun et kerro totuutta vanhukselle. Miksi sinä valehtelet ja käytät vanhusta hyväksi? Sinä olet epäonnistunut ja epäkelpo ihmisenä? Kuka sinua enää uskoo?
Mies ei tiennyt, mitä hän ajattelisi kaikesta tapahtuneesta. Hän ymmärsi, että äänet seuraisivat häntä hänen loppuelämän ajan. Hän ei ollut päässyt niitä pakoon missään tilanteessa, ja ne seurasivat häntä kaikkialla, jopa lentokoneessakin ne olivat olleet seurana. Hän ymmärsi myös, että hän tulisi kärsimään kivuista koko elämänsä ajan, että ne seuraisivat häntä jokaisena hänen elinpäivänään niin kauan kuin hän eläisi.
Mies jatkoi pian työtään, ja päätti kitkeä perunamaan kokonaan loppuun asti. Siinä olisi hänelle tämän päivän työ. Hän oli jo janoinen ja nälkäinen, mutta ajatteli, että hän antaisi kaiken apunsa vanhukselle, joka oli hyväksynyt hänet luokseen nyt tässä tilanteessa. Hän unohti pian kaikki pahat sanat, eikä hän muistanut edes kipua tai tuntenut kipua enää, kun hän työskenteli ahkerasti. Hän ymmärsi, että tekemällä työtä ja olemalla kuin kuka tahansa muu, ei kukaan ulkopuolinen voisi nähdä tai todeta mitään outoa hänen käytöksessään, tai tietää, että hän kuuli äänien arvostelua ja puhetta jatkuvasti.
Hän sai tunnin kuluessa kaikki penkit omasta mielestään sopivaan kuntoon ja kasvimaa näytti jo paljon paremmalta. Hän meni sisälle ja vanhus tarjosi hänelle teetä ja leipää. Hän ymmärsi, että miehellä oli vain kuivaa ruokaa, eikä hän juurikaan laittanut itselleen lämmintä ruokaa, vaan söi kaikkea, mitä sai kerättyä ulkoa luonnosta tai kasvimaalta. Vanhuksella oli muutama kana, joiden munia tai lihaa hän myös söi. Hänellä oli kuivattuja hedelmiä, ja he söivät niitä ja joivat teetä. Miehet olivat hiljaa ja söivät hitaasti ja hartaasti ja pitkään. Nuorempi mies päätti, että hän voisi joskus tehdä myös ruokaa vanhukselle, olihan hän ollut taitava ruoanlaittaja ja joutunut itse laittamaan oman ruokansa vaimonsa kuoleman jälkeen.
Syötyään, ja juotuaan monta kuppia teetä, miestä alkoi nukuttamaan ja hän sanoi lähtevänsä huilaamaan vähäksi aikaa. Vanhus sanoi, että töillä ei ole niin kiire. Mies saisi huilata lopun päivän ja jatkaa huomenna. Hänen pitäisi parannella haavojaan, sillä ne olivat vieläkin hyvin arpisia ja näkyvissä kasvoilla ja kaikkialla kehossa. Vanhus ei kysellyt enempiä, ja sanoi itsekin lähtevänsä lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti