Hiljainen tappaja

Vanha mies oli iloinen saadasseen seuraa nuoremmasta miehestä. Kaikki puutarhatyöt ja viljelykset olivat nyt hyvin hoidettuja, ja hän sai satoa hyvin pienistä peltotilkuista. Heillä ei ollut puutetta ruoasta ja vanhus ymmärsi, että mies voisi aivan hyvin jäädä hänen luokseen pitemmäksi aikaa. Mies ei ollut puhunut muuttamisesta, ja vanhus toivoi, että hän jäisi pysyvästi tähän asumaan. Vanhus oli suunnitellut jo tulevaisuutta, mutta ei ollut vielä uskaltanut kysyä nuoremmalta mieheltä asioista enempää.

Nuorempi mies näytti usein olevan omissa ajatuksissaan. Vanhus käsitti, että hänelle on sattunut varmasti jotain hyvin ikävää, ja hän on ehkä ollut jostain syystä pahoinpidelty tai jotain muuta pahaa on tehty hänelle. Miehen kasvoissa ja vartalossa oli paljon arpia, ja palovammoja. Hän näki selässä olevan arpia, ja myös raajoissa oli merkkejä palovammoista. Vanhus ajatteli, että mies kertoisi kyllä tapahtumista myöhemmin. Hän ei ehkä ole vieläkään toipunut kunnolla, ja hän varmaan suree jotakin, ja hän on siksi puhunut vähän entisestä elämästään.

Mies oli kärsinyt jo pitkään erikoisista oireista kehossaan. Hän ei puhunut niistä vanhukselle, koska arveli, että vanhus tuskin olisi ymmärtänyt, että hänellä olisi joku erikoinen sairaus tai vamma. Mies sai kipupiikkejä kehoonsa ja niveliin, välillä hetkellinen kipu sai hänet muuttamaan asentoa, tai tekemään jonkun erikoisen liikkeen työssä. 

Mies kompasteli joskus tahtomattaan, ja siksi hän varoi jokaisella askeleella kävellessään. Hän katsoi tarkemmin maastoa ja ympäristöä. Hänen aistinsa olivat herkistyneet tarkkailemaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Hän ei ollut nähnyt kuin pari muuta ihmistä käyvän vanhuksen luona koko aikana. Hän ymmärsi, että vanha mies oli yksikseen elänyt pitkään, eikä kaivannut paljon seuraa tai muutakaan elämässä. Elämä oli hyvin yksinkertaista ja samanlaista päivästä toiseen.

Äänimaailma oli ollut aggressiivisesti syyttävä onnettomuuden jälkeen. Se ei juuri jättänyt sijaa muille tunteilla kuin viha ja uhkailu, ja pelottelu, ja ne olivat läsnä joka päivä. Mies koki joskus ahdistusta kaikista sanoista, mutta hän oli päättänyt vain selvitä aina jokaisena päivänä päivän askareista, ja hän oli saanut kuitenkin paikan, jossa hän voi olla rauhassa muilta ihmisiltä. Vanhus oli antanut hänelle lisää petivaatteita ja hän tunsi jo olonsa kotoisammaksi. Joitakin vaatteita hän olisi tarvinnut lisää, mutta hän oli tyytyväinen nykyiseen tilaansa.

Mies iloitsi, että hän oli pystynyt auttamaan toista ihmistä. Miehet olivat tulleet hyvin toimeen. Vanhus oli kertonut, että hänellä ei ollut perillisiä, eikä kukaan ollut kiinnostunut syrjäisestä talosta. Ehkä vanhus toivoi, että hän voisi asua siellä. Mutta vielä oli ehkä useita vuosia elinaikaa, kukapa sitä tietää, vaikka vanhuksen voimat olivat jo ehtyneet.