Syksyssä on luopumista,
mutta myös kauneutta,
kuulaita pakkasaamuja,
usvaiset untuvat järven yllä.
Värit kaikessa loistossaan,
ja jo paljaana olevat puut,
oksien kiehkurat kurottelevat,
sinistä taivasta kohti.
Kurkiaurat kuuluvat kaukaa,
hanhiparven haukkuminen,
muuttavat, kohti etelää,
pääsipä siiville sinne.
Näkisi ylhäältä tämän maan,
tuhansien järvien siniset selät,
tummat kuusikot ja keltaiset koivikot,
ruskean ja keltaisen väriset suot!
Sielun siivin vain matkaan,
linnun siipien kyydissä,
kurkiaurojen mukana,
että näkisi vielä enemmän.
Tuntisi pilvien tuulet,
vapauden ja riemun,
ettei olisi kahlittu mitenkään,
vaan päästäisi kaikesta irti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti