Päivä oli kulunut jo puoleen väliin, kun mies kulki taas tilan pelloilla. Hän oli päättänyt laajentaa viljeltyä alaa. Hän kuuli puhetta koko ajan, ja äänet ilkeilivät tapansa mukaan. Mies ei keskittynyt kuunteluun kovinkaan paljon. Hän oli liian keskittynyt omiin mietteisiinsä kuunnellakseen ääniä jatkuvasti. Hän oli huomannut, että hän ei muistanut kuunnella ääniä, jos hän teki jotain tarpeeksi mielenkiintoista tai keskusteli muiden kanssa.
Hän suunnitteli aitoja viljelysten ympärille, koska jos hän ottaisi lampaita, viljelty alue pitäisi aidata. Hän tiesi, että hän voisi saada lainaan koneita kylässä asuvalta toiselta viljelijältä. Ja hän osasi itse ajaa autoa, ja traktoria. Hän oli kyselyt paljon maanviljelystä, ja saanut hyviä neuvoja. Jotain hän muisti jo lapsuudestaan, mutta työssään autonkuljettajana, hän oli oppinut, että kylvämisen lisäksi käytettiin myös lannoitusta.
Hänellä riitä paljon puuhaa, koska pian olisi tarpeeksi lämmintä. Maata pitäisi muokata ja tilata siemenet ja lannoitteet, jotta saisi jonkin verran omaa viljaakin. Vihanneksia ja juureksia hän voisi tuottaa talon lähellä olevilla pienillä palstoilla, kuten hän oli tehnytkin.
Mies tunsi olevansa terve ja voimakas. Hän oli saanut hyvän kunnon kävellessään tilan mailla. Samoin raikas ulkoilma ja fyysinen työ pitivät huolen hänen kunnostaan. Hän ymmärsi pystyvänsä laajentamaan tilan tuotantoa, ja elättämään sillä itsensä hyvin.
Mies oli palaamassa taloa kohti. Hän alkoi kuuntelemaan ääniä aktiivisesti. Sitten hän alkoi itse jatkamaan nuoren miehen puhetta jatkamalla aina lausetta eteenpäin. Pian hän huomasi, että hän pystyi jotenkin vaikuttamaan kuulemaansa. Hän sijoitti uusia sanoja nopeasti kuullun sanan perään, ja hän pystyi kuulemaan omia sanojaan lauseen loppuun asti. Hän alkoi leikittelemään äänten kanssa. Kun he aloittivat uuden lauseen, mies itse muokkasi sen pikaisesti oman mielensä mukaiseksi. Hän nnauroi kaikille hulluuksille, joita hän keksi lisätä lauseiden perään.
Tästä tuli kuin jotain outoa ajanvietettä. Nyt hän pystyi vaikuttamaan puheen sisältöön, eikä se tuntunut enää huonolta. Hän keksi ja muokkasi sanoja mielensä mukaan.
Seuraavana iltana hänen oli vaikea nukahtaa. Hän oli leikkisällä päällä, ja lauseista tuli yhä naurettavampia. Hän nauroi välillä ääneen omille ajatuksilleen. Miten oli erikoista, että hän pystyi hallitsemaan kuuleemaansa, ja huvittamaan itseään.
Kohta hän tunsi kipua lonkassaan. Hän tunsi muutaman sekunnin ajan terävän kivun nivelessä. Sykkivä kipu kesti joitakin sekunteja. Sitten meni ehkä kymmenen sekuntia, kun tuli uusi sarja. Hän tutki kipukohtaa. Ei siinä tuntunut mitään päältäpäin havaittavaa olevan. Ei hän nähnyt ihossaan edes arpea tai punoitusta. Lonkassa oli jotain vikaa ollut aikaisemmin. Hänellä oli ollut alkavia merkkejä nivelrikosta, mutta tämä ei soveltunut normaaliksi nivelrikon aiheuttamaksi kivuksi. Kipu tuntui vain yhtenä pienenä pisteenä, eikä se levinnyt muualle.
Vihdoin hän nukahti uneen. Aamulla hän oli väsyneempi, mutta päivän töissä unohtuivat koko kivut ja muut tapahtumat. Ehkä oli jotain, mitä hän ei tiennyt tai hän ei nosannut tulkita oikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti