tiistai 4. helmikuuta 2020

Hiljainen tappaja

Mies mietti pitkään asioita mennessään nukkumaan. Hän oli hereillä monta tuntia, ja äänet päässä puhuivat pahaa. Miksi sinä et oksenna tai miksi sinä käy tarpeillasi useammin? Äänet yrittivät saada miehen voimaan pahoin ja kiroilivat kovasti hänen päässään. He piinasivat miestä monin tavoin, ja sanoivat hänelle, että kuinka huono häirintäkohde hän oli!

Mies mietti aikaisempaa elämäänsä, ja hänen työelämäänsä. Hän oli ollut hyvin avulias ja auttavainen ihmisiä kohtaan. Hän ei ollut paljon ajatellut omia voimavarojaan vaan oli auttanut paljon muita, ja jopa ollut apuna monen ihmisen rakennus- ja remontointitöissä. Hän ei ollut pyytänyt rahaa, eikä hän ollut aina saanut edes ruokaa palkkioksi, mutta avustaminen oli ollut hänelle erittäin tärkeä osa osoittaa omaa empatiaa ja inhimillisyyttä.

Hän oli aina ollut enemmän menossa ja mukana ihmisten toiminnassa, ja hän oli auttanut nuorempia ihmisiä ja ollut ohjaamassa ja opettamassa vapaaehtoisesti erilaisia taitoja. Hän oli joutunut jo paljon aikaisemmin pilan kohteeksi. Nyt hän sen tajusi, että hän oli ollut mukana sellaisessa tapahtumassa, joka jäi hänen mieleensä. Nuoret ihmiset olivat tehneet pilaa hänelle. Ja hän oli auttanut heitä heidän pulmissaan, mutta jälkikäteen hän ymmärsi, että he olivatkin tehneet hänestä vain pilaa. Oikeasti he eivät olleet avun tarpeessa, vaan saivat hänet mukaan toimintaan.

Mies ymmärsi, että häntä oli manipuloitu niin taitavasti, että hän olisi ehkä antanut kuunkin taivaalta, jos olisi voinut sen antaa, niille nuorille ihmisille, joita hän oli avustanut. He olivat saanet hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi ja hyväntekijäksi. Mutta taustalla olikin heidän oma pelinsä, johon hän oli joutunut työtuhdaksi ja pilojen kohteeksi. Eivät he oikeasti olleet niin avuttomia tai taidottomia, vaan käyttivät hyväksi hänen hyväntahtoisuutta. Sittemmin hän oli muuttanut, eikä he olleet enää olleet tekemissä toistensa kanssa.

Kaikki oli tapahtunut pari kolme vuotta aikaisemmin ennenkuin hän oli mennyt naimisiin. Hän ymmärsi, että he olivat jättäneet hänet rauhaan sen jälkeen, mutta olisivatko he tulleet jotenkin kostamaan hänelle vanhoja asioita, vai oliko taustalla jotain muuta? Oisivatko he muuttaneet samaan paikkaan asumaan, ja oli jotain sairasta, miksi he olisivat tehneet hänelle kiusaa kaduilla ja ympäristössä. Hän alkoi ymmärtämään, että oli paljon enemmän asioita, joita hän ei ollut osannut ajatella omassa nuoruudessaan ja nuorena aikuisena. Oli tapahtumia, jotka olivat olleet outoja jo silloin, mutta hän ei ollut ymmärtänyt niitä silloin. Ne olivat vain olleet hänen luonteensa testausta tuleviin tarkoituksiin. Kuinka hyvin hän toimisi manipuloituna, tai peloteltuna?

Yhä uusia kuvioita nousi hänen mieleensä ja muistoja muistojen jälkeen hänen mieleensä. Miten hän oli ollut liian hyväuskoinen ja luottanut silloin niihin ihmisiin. Hän oli saanut tietoonsa asioita, jotka eivät olleet totta silloin, mutta hän oli unohtanut koko asian. Nyt se palasi selvästi hänen mieleensä ja hän oli hämmästänyt, miten helposti hän oli ollut mukana kaikessa heidän esittämissään asioissa. Sehän oli ollut silkkaa hulluutta! Hän oli ollut sokea heidän edessään, eikä nähnyt heidän luonteensa kieroutta. Siinä se oli nyt hänen edessään hänen oma tapansa toimia toisten hyväksi, se ei ollutkaan ollut hyvä tapa elää siinä tilanteessa. Hän oli mennyt liian pitkälle, ja oli ollut toisten talutusnuorassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti